Puutarha on kesän lisäksi kaunis näin syksyllä. Etenkin aurinkoisina päivinä pääsee pihasta nauttimaan kuin kesällä konsanaan. Vaikka suurin osa kasveista on jo kukintansa ohittanut, löytyy meidän pihalta muutama syksyn kaunistaja. Syyshortensia on nyt parhaimmillaan ja Daalia jaksaa vieläkin avata uusia nuppuja.

Tähän aikaan syksystä, kun lehdet ovat vielä puissa ja pensaissa, kaikki on puutarhassa ihanan runsasta. Pensasaita kurkottelee jo kohti paria metriä, tilli muistuttaa enemmän puuta kuin tilliä ja lehtikaalisadolla ruokkisi pienen armeijan. Toiset kasvit taas ovat saaneet jo raikkaan ja pirtsakan syysvärin ja nurmikkokin taitaa olla parhaimmillaan tuuhea juuri nyt.

Tunnen pientä haikeutta, kun siirrän puutarhakäsineet naulaan tältä syksyltä, tätä puutarhaa kun ei voi uuteen kotiin viedä mukanani. Toisaalta tiedän, että kaikki tämä on hyvässä (paremmassa) hoidossa jatkossa ja suunnitelmia uuden kodin pihamaalle on jo roppakaupalla mielessä. Ja tärkeintä puutarhassa ei onneksi ole omistaminen, vaan tekeminen. Kirsin viisaita sanoja lainaten: Puutarha on hoitanut minua, siinä missä minä sitä”

Oletteko te muuten kiertäneet puutarhojen syys-aleja ja tehneet löytöjä? Nyt olisi vielä hyvä aika istuttaa uusia ihanuuksia kevättä odottamaan! Itse tyydyn haaveilemaan, vielä menee hetki, ennen kuin uudelle pihalle voi mitään istuttaa.

Miten on, jaksaako puutarha innostaa vielä näin syksyllä?

Jenni