Arvonnan voittaja ja puutarhaikävää

Ikävä. Ikävä edellisen kodin valoa, tilaa ja etenkin puutarhaa. Kevät lähenee ja samaan aikaan heräilee talven uinumassa ollut wannabe-puutarhuri.

Kävelen marketissa kukka – ja vihannessiemenpussien ohi vähän haikaillen. Haikein mielin ajattelen viime kesän upeata lehtikaalisatoa, mansikkamaata ja herkän kaunista Moskovan kaunotartani, joka kukki alkukesästä niin upeasti. Ja siellä marketin hyllyjen välissä se sitten iskee. Hillitön ikävä. Nieleskelen pari kertaa kyyneleitä ja koitan keskittyä vessapaperivalikoimaan. Loppusyksy ja tämä kevät ovat kuluneet niin nopeasti, etten ole ehtinyt pysähtyä miettimään asioita sen tarkemmin. Tiesin jo etukäteen, että puutarha tulisi olemaan se, jota kaikkein eniten edellisestä kodista haikailen ja nyt kevät konkretisoi tämän tunteen.

IMG_9840
kollaasi1

Tottakai minua lohduttaa ajatus, että pääsen tuolle pihalle käymään milloin tahansa, mutta eihän se ihan sama asia ole, niin kuin varmasti jokainen puutarhan omistanut ymmärtää. Ja tiedostan senkin, että ihan muutamassa vuodessa saan luotua uuden kodin pihalle jotakin ihanaa ja ihan omaa. Pääsen kyllä taas ihastelemaan keväistä kasvun ihmettä tai vastaavasti ihmettelemään, mitä kummaa on ollut tulppaanien pussittajalla mielessään kun on sipuleita kassiin latonut.

Ikävä koskee jotakin paljon hankalammin saavutettavaa. Sitä fiilistä, kun aamupäivällä istuu alkukesän auringonlämmössä, hengittää sisäänsä maan tuoksua ja tuntee, kuinka kaikki asiat vain ovat niin oikealla tolallaan juuri siinä hetkessä. Tai jopa sitä, kun voittajana katsele kivimuuria, jota on juuri pari tuntia perkannut rikkaruohoista. Hiki valuu norona pitkin selkää, eikä haluaisi olla missään muualla juuri silloin. Ja sitäkin on ikävä, kun yöllä, jo hämärässä hipsii varpaisillaan ihastelemaan, tuoksuttelemaan ja laskemaan, montako kukkaa pihalta nyt löytyykään ja lausuupa siinä samalla muutaman tsemppaavan sanan maasta puskevalle pienelle taimelle. Puutarha, se kuulkaa tekee ihmiselle ihmeitä!

kollaasi2
IMG_8852
IMG_0095

Nielen hyllynvälissä kyyneleeni ja nappaan ostoskärryyn vessapaperin lisäksi muutaman siemenpussin. Jostakin täytyy taas aloittaa.

 XXX Jenni

P.S. Arvoin voittajan, mutta ensin luin silmät loistaen teidän kommenttejanne. Kiitos monesta uudesta postaustoiveesta ystäväiset! Tällä kertaa arpaonni suosi nimimerkkiä Mokka:

Mokka Kaikki sisustusjutut kiinnostaa. Toivon paljon kuvia oman kotinne sisustuksesta, niin nykyisestä kuin uudestakin, sekä juttuja pihasta ja puutarhasta. Taloesittelyt on myös kivoja.

Onneksi olkoon Mokka, ole kuulolla, laitan sinulle sähköpostia ihan lähiaikoina!

Comments

Marika
Reply

Ihanasti kirjoitettu kesästä ja siitä tunteesta minkä pihalla möyriminen saa aikaan <3
Minä olen kerrostalon kasvatti betoniviidakosta, joka yhtäkkiä muutti maalle omenapuiden ja marjapensaiden keskelle. Tässä kieli keskellä suuta olen lähinnä keskittynyt niiden hengissä pitämiseen, mutta ehkä tänä kesänä uskaltaisi jo itsekin mennä tonkimaan multaa!

Tsemppiä! Voit ajatella, että nyt on hyvä sauma suunnitella ja tutkailla kuvastoja ja haaveilla ennen toteutusta 🙂 Ja kuinka hieno uudesta pihasta vielä tuleekaan!

Jenni

Ihanalta kuulostaa! Onnneksi omepuut ja marjapensaat ovat aika sitkeitä!, tekiessä oppii! 😀 Kyllä, uusi piha on ihana mahdollisuus, pääsee aloittamaan ikään kuin puhtaalta pöydältä! <3 Ikävä vain välillä iskee, toisaalta ihana sekin, että on välillä ikävä, kertoo kauniista muistoista! <3

Leave a comment

name*

email* (not published)

website