Ihmisen paras ystävä

IMG_9426

Olen saanut sen verran kyselyjä Tiukusta, meidän kohta kaksivuotiaasta koiraystävästämme, että ajattelin kirjoittaa vihdoin aiheesta oman postauksen. Aikanaan taisin omistaa yhden postauksen Tiukulle, mut nyt voisi jälleen olla sen aika.

Tiuku on siis karvaa vaille kaksivuotias Bich Poo, eli Bichon Frisenin ja kääpiövillakoiran risteytys. Kun olimme hankkimassa koiraa, tärkeimpinä kriteereinämme olivat allergiaystävällisyys, koiran luonneominaisuudet ja se minkälainen koiran turkki on hoitaa.

IMG_9458

Tiuku on luonteeltaan avoin, ystävällinen ja rohkea daami. Tiuku rakastaa meitä, perheensä jäseniä varauksetta, eikä uuteenkaan ihmiseen tutustumiseen mene montaa minuuttia(sekuntia).

Pienelle koiralle on ominaista se, että kahdella jalalla viihdytään siinä missä neljälläkin. Tämä on toisinaan vähän kiusallista, jos vieraat sattuvat olemaan rakkaudenosoituksista eri mieltä kuin Tiuku. Tästäkin pienestä kiusasta pääsisi kouluttamisella, jos vaan tällä kasvattajalla aktiivisuutta riittäisi. Toinen asia, jossa olen kouluttamisessa ollut vähän laiska on tuo turha tervehdyshaukku joka ikisen kerran, kun ovella on vieraita.

Se, että meiltä ei ole kahteen vuoteen löytynyt yhtään koirankarvaa on kyllä tämän rodun ehdottomasti yksi parhaita puolia. Hauska yksityiskohta on myös se, että eri tavoilla trimmaamalla saa Tiukusta jotakin aina villakoirasta karvapalleroon ja kaikkea siltä väliltä. Turkki on siis ominaisuuksiltaan loistava. Ei täysin karhea, ei ihan sileäkään ja ennen kaikkea se pysyy kiinni koirassa!

Silkkaa rakkautta ovat lisäksi tämän hyväntahtoisen hölmön kymmenet erilaiset ilmeet ja omat persoonalliset tavat, jotka jaksavat naurattaa. Bravuureihin kuuluu muun muassa könöttäminen hankalasti pianotuolilla miehen vieressä, kun mies soittelee pianoa. Tai hulvattoman hassun näköinen hymy, kun sankari yllätetään itseteosta (pikkareita syömästä) tai hassu tapa hypätä suoraan isäni syliin, joka kerta kun hän meillä käy.

IMG_9477

Eli vaikka koiraperheen elämä on toisinaan hiekkaa, kuraa ja hiustenriistoa, jää saldo ainakin tämän yksilön kanssa ehdottomasti plussan puolelle. Niin paljon, että ellei rakennusprojekti olisi tulossa, voisin vakavasti harkita toisen samanmoisen hankkimista perheeseen. Tiukun äitikoiralla on nimittäin pennut syntymässä ihan lähipäivinä. Itse ajattelin kyllä pysyä niistä pennuista kaukana (tuskin onnistuu), koska vaara höpsähtää on liian suuri ♥

 Onko siellä koirakuumetta ilmassa?

X Jenni

Comments

Anne
Reply

Voi ihana! Koirakuumetta olisi kovin ka tuolla kuvauksella varmasti korotit kuumetta pari astetta. Missä nämä uudet pennut olisi?
Koiran koko on myös lapsiperheelle sopiva eli pieni mutta ei särkyvää sorttia. T:Anne

Jenni

Tulevat pennut sijaitsevat täällä keski-suomessa, laita ihmeessä mimnulle sähköpostia jenni.moilanen@talosanomat.fi, niin annan kasvattajan yhteystiedot!

Muuttuvakotini Päivi S
Reply

Tätä päivitystä pitää lapsilta salaa lukea….varmaan heti tulis, että äiti on vihdoin ja viimein suostunut ottaan meille koiran eli onhan koirakuumetta ollut jo pitkään 🙂 Ehkä sitten joskus…

Leave a comment

name*

email* (not published)

website