Koti

IMG_0148

Meillä talo täyttyy muuttolaatikoista. Laatikoita täytellessäni on mieleen hiipinyt aimo annos haikeutta. Huomaan pakkaavani laatikoihin tavaroiden lisäksi tähän kotiin liittyviä tärkeitä muistoja. Luopuminen omasta kodista, vaikkakin tutuille ihmisille, on haikea juttu. Olen onnellinen, että blogia varten on tullut kuvattua niin paljon kotikuvia, joita on ihana katsella sitten vuosienkin päästä.

Olen samalla pohtinut sitä, mikä oikeastaan muuttaa talon kodiksi. Se tapahtuu mystisesti siinä vaiheessa, kun on ehtinyt totutella uuteen kotiin muutamia viikkoja tai kuukausiakin. Kotiin muotoutuu arkisia lempinäkymiä ja reitin vessaan osaa pimeässäkin puikkelehtia törmäämättä seiniin, tolppiin tai hyllynkulmiin. Näistä ajatuksista on muuten poikinut työnimi myös uudelle projektille, sen saatte kuulla vähän myöhemmin.

Rakastan tarinoita, uusia alkuja ja seikkailuntuntua. Kaikkea sitä tunnen liittyvän uuteen tulevaan projektiin. Toki tuhansien työtuntien lisäksi! Tämä koti on palvellut meitä hienosti ja kohdellut kauniisti. Toivottavasti näin käy uudessakin. Ja näin uskon, onhan koti eniten sitä, mitä ei tarvitse pakata muuttolaatikoihin. Näitä lempi-ihmisiä nimittäin.

Milloin sinä olet viimeksi muuttanut? Muistatko sen haikeuden?

Niissä tunnelmissa nyt,

XXX Jenni

IMG_9376

Comments

Kaaru
Reply

Aivan äärettömän kaunis on teidän koti! Eipä ihme, että jäät kotia kaipaamaan. Minä ihan vasta löysin tieni tänne blogiisi ja huokaillen ihastuksesta olen kuviasi katsellut. Sinulla on taito sisustaa skandinaavisen kauniisti – tykkään niin tuosta uuden ja vanhan yhdistämisestä <3 Meillä on parhaillaan samat muuttohässäkät meneillään. Koti pakkautuu laatikoihin hiljalleen. Itse olen elämäni aikana muuttanut niin monta kertaa, etten ole osannut (sitä kai se on ollut) muodostaa mihinkään tiettyyn kotiin niin suuria tunnesiteitä, että siitä olisi ollut vaikea lähteä. Nyt tosin tilanne on toinen: Olemme muuttamassa ensimmäisestä sellaisesta kodista, jonka olemme itsellemme vanhasta remontoineet. Vaikken niin tätä taloa itsessään kaipaamaan jääkään, pihapiiriä ja pihasaunaa tulee jossain vaiheessa varmasti ikävä. Mutta elämä kantaa ja muistot elävät. Uskon, että meitä varten on jokin ihana paikka odottamassa uusilla asuinsijoillamme tai sitten ihan uuden kodin rakentaminen. Muuttaminen on yhtä aikaa hyvin kutkuttavaa mutta myös jännittävää ja vähän pelottavaakin. Onnea ja voimia teidän muuttotouhuihin!

Jenni

Voi kaunis kiitos Kaaru <3 <3 Teillä on sitten vähän samanlaiset seikkailut edessä, kivaa ja jännittävää ja pikkuisen haikeaa, kaikkea sitä yhtäaikaa. Ulkosaunaa tulee varmasti ikävä, itse en sellaista ole koskaan omistanut, mutta uuteen on kovasti suunnitteilla! 🙂 Tsemppia myös teille seikkailuihin!

iDiS & iNTeRiÖÖRi
Reply

Kaunis kirjoitus <3 Tähän kotiin muuttaessamme ei mielessä ollut haikeutta tippaakaan. Väliaikainen rivariasuntomme oli helppo jättää, kun tiedossa oli muutto omin käsin rakennettuun taloon. Pitkäaikainen haave toteutui! Vanha kotimme sitä ennen taas aiheutti haikeutta, sillä sieltä oli enemmän muistoja ja monet "ensimmäiset" jutut tapahtuivat siellä. Mutta aina joskus ajamme siitä ohi ja muistelemme juttuja siitä kodista.

Pyyhkäise silmännurkkaa ja suuntaa katse kohti uutta ihanaa kotia, hengessä elellään mukana täällä ruudun toisella puolella <3

Jenni

Kyllä, pitää antaa tunteille tilaa 🙂 Ja sitten uusia seikkailuja kohti!

Janica
Reply

Minä kiinnyn kyllä (liian) helposti tavaroihin ja taloon. Oikeasti kai muistoihin siellä. Meillä on myös muutto edessä ensi vuonna ja vaikka uusi tuo tullessaan kaikkea ihanaa, minua puristaa jo nyt ajatus että jätämme tämän kodin taaksemme. Voi kunpa sitä osaisikin siirtää nämä tunteet syrjään 🙂

Jenni

Toisaalta, saahan sitä tuntea <3 Tsemppiä teillekin hurjasti muutokseen, isoja juttuja elämässä!

Leave a Reply to JanicaPeruuta vastaus

name*

email* (not published)

website