Onko sinusta omakotiasujaksi?

Blogi_omakotiasuja1

Kysy tätä itseltäsi jo silloin, kun olet astumassa sisään talovalmistajan toimistoon rakennushaaveinesi. Kysy itseltäsi myös sitä, oletko valmis nousemaan aamuseitsemältä nostamaan kaatuneen roskiksen ojasta ja kauhomaan jätteen takaisin laatikkoon? Tai oletko valmis kiipemään tellingeille seitsemään metriin raaputtamaan ulkovuorilaudoista ampiaispesän jämiä ja käsittelemään lautoja sen jälkeen muutamalla maalikerroksella? Ja ei, tämä ei ole inhorelismia. Tämä on omakotiasujan raskasta, ihanaa ja mielenkiintoista arkea. Rakennusprojekti, niin iso kuin se onkin, on vain se ensimmäinen ja pienin osa omakotiasujan elämää.

Vaikka rakennutat itsellesi vaivattoman valmistalon, kun olet kantanut sohvan takan eteen, olet sen jälkeen omillasi. Hyvässä ja pahassa. Saat itse herätä aamulla kuuntelemaan takaterassille lintujen laulua ja imemään itseesi kevään ensimmäiset auringonsäteet kera kahvikupposen. Toisaalta, talovalmistaja ei ole vastuussa enää siitä, jos et ole jaksanut ensin säilyttää ja sitten käsitellä terassilaudoitusta huolella ja istuessasi saat takalistoosi tikun poikineen.

Omakotiasuminen vaatii asennetta. Vertaisin sitä parisuhteeseen. Se ei ole aina kivaa, ajoittain se on oikeastaan aika kamalaa. Silti siihen elämään rakastuu niin, että siitä ei ole valmis päästämään irti. Luovuttaa tekisi toisinaan mieli, mutta jos asenne riittää jatkamaan, palkitsee se sinut niin, ettei sitä riitä kauneimmatkaan sanat kuvailemaan. Ja kyllä, kotiin voi ja saa rakastua, vaikka se materiaa onkin. Mutta koti vaatii hoitoa tänään ja huomenna, siinä missä parisuhteesikin.

Kerrostaloasunnossa sinulla on mahdollisuus soittaa huoltomies-Heikki paikalle, kun oven tiiviste löystyy. Mutta täällä oman onnesi nojassa sinä marssit kiltisti rautakauppaan kaivamaan omaa lompakkoasi ja nöyrästi kyselemään, josko täältä niitä oven tiivisteitä löytyisi. Jolloin hymyilevä myyjä ohjaa sinut alan erikoisliikkeeseen, jossa kaivat lompakkoasi vielä lisää, ja tulet kotiin vain saadaksesi kuulla, että väärän värinen, väärää materiaalia ja vielä ylihintainenkin. Epäilenpä, että mikään ikkuna, ovi tai -talovalmistaja ei ole valmis ottamaan vastuuta sinun ovesi tiivisteestä, vaan maksajan paikalla olet sinä itse. Sellaista se elämä vain on, itsepä olet asumismuotosi valinnut.

Tänään, kun aurinko pistelee parastaan ja ihme on tapahtunut, kun mullasta nousee ihan oikeita, itse istuttamiani kukkia olen Onnellinen omakotiasuja. Mutta älä kysy tätä kysymystä  viikon päästä, kun tellinkejä rakennetaan talon päätyyn ja minä olen se, joka vannomisestaan huolimatta taas kipuaa jatkovarren ja pensselin kanssa seitsemään metriin ja lausuu äänettömän rukouksen ,että pääsisi vielä joskus alas.

Mutta, tuleva rakentaja, kysy otsikon kysymys itseltäsi. Vakuutan, että olet onnellisempi ja tyytyväisempi omakotiasuja, kun uhraat tälle ajatukselle muutaman minuutin nyt. Voit sitten aamutuimaan niitä roskia takaisin laatikkoon nostellessasi todeta, että kyllähän minä tämän tiesin, mutta siitä huolimatta en osaani vaihtaisi.

Vai vaihtaisitko sinä, joka jo omakotitalossa asut?  Minä en ainakaan!

Jenni
Blogi_omakotiasuja2
Blogi_omakotiasuja4

Comments

Anna
Reply

Omaan laskuunhan ne taloyhtiönkin huoltotoimenpiteet menee, välillisesti vain. Ja jos ei tiivisteitä halua itse vaihtaa, niin kyllä ne (kalliit) asentajat ne tulee kotiinkin laittamaan 😉

jenni

Sepä se, harva laskee budjettiinsa talon huoltotyöt seuraavalle parillekymmenelle vuodelle. Valtaosa taitaa nöyrästi tarttua itse toimeen! Ja mukaviahan ne työt ovat, valtaosin, jos vain asenne on kohdillaan! 🙂

Mirjami
Reply

Sanoit juuri sen mitä minä olen ajatellut 5 kk omakotitalossa asuneena! 🙂

jenni

Kieltämättä sitä Heikki-huoltomiestä tulee meillläkin välillä ikävä! 🙂

Kähmäräpälä
Reply

Iik! Tulevaa omakotitaloasujaa alkoi vähän jännittää… 😉

Jenni

Älä suotta, ei kai kukaan olisi parisuhteessakaan jos se voittopuolisesti vain uuvuttavaa ja tylsää olisi. Sama pätee omakotiasumiseen, eihän sen parempaa olekaan kun asenne on kohdillaan 🙂

Leave a comment

name*

email* (not published)

website