Vihertää!

Kotiutin kauppareissulla muutaman viherkasvin. Onneksi kauppias ei tiennyt viherkasvihistoriaani, tuskin olisi nimittäin myynyt. Olen saanut tähän mennessä jokaikisen kasvin saatettua biojätteeksi harmillisen nopeasti meille tulon jälkeen. Tässä historiassa on vain yksi poikkeus. Nimittäin, sain rakkaalta tädiltäni orkidean syntymäpäivälahjaksi useita vuosia sitten. Kasvi kukki monta kuukautta, ja tiputettuaan kukkansa ’unohdin’ sen kirjahyllyn päälle. Ystävävämme, miespuolinen, lähemmäs kaksimetrinen(tämä on tarinan kannalta oleellinen tieto) huomasi kukkaparan ja sai todistaa sen karmeaa kohtaloa. Ja sai myös syyllisyyden kukan omistajassa heräämään. Otin puoleksi vuodeksi unohtuneen kukkasen alas hyllyn päältä, ja aloin (hyvin satunnaisesti) kastella sitä. Kun kotiuduimme marraskuun pimeissä sairaalasta nuorimmaisen synnyttyä, oli tämä orkidea puhjennut upeaan kukkaan.

No sittemmin sillekään kukalle ei kovin hyvin käynyt. Viherkasveihin minulla on viha-rakkaussuhde muutenkin. Myönnän nyt julkisesti, että olen sadistisesti jättänyt kastelematta(kiduttanut, hyi.) jonkun kasvin, kun en vain ole sitä jaksanut enään katsella. Enäänhän en ikinä tekisi niin. Näitä vaalin rakkaudella. Tosin en tiedä miten pitkälle se riittää.

Mukavaa ensilumista viikonloppua!

Jenni

vihertaa2
vihertaa1
vihertaa4

 

 

Leave a comment

name*

email* (not published)

website