Yksilöllisyys sisustamisessa

Blogi_yksilollisyys1

Viime aikoina olen yhä useammin törmännyt tähän mielenkiintoiseen aiheeseen. Yksilöllisyyden korostaminen sisustamisessa on koko ajan tärkeämpää. Väitän että osaltaan tähän vaikuttaa varmasti räjähdysmäisesti lisääntynyt sisustusblogien määrä ja sitä kautta tavallisten ihmisten koteihin avautuneet ovet. Monelle on voinut olla herätys se, että oma tyyli ei olekaan ollut ihan niin yksilöllinen mitä on saattanut kuvitella. Jokainen tietää sen, että mieltymyksiämme ohjaa hyvin vahvasti se, mitä viisaat markkinamiehet ovat nostaneet kulloinkin tapetille. Tiesittehän tekin, että ihmiset ovat sopuleita? Niitä jotka siirtyvät varmasti sinne, missä muut jo ovat.

Sanotaan, että ihmiset ilmentävät kodilla omaa persoonaansa. Siksi lienee niin tärkeää, että koti on yksilöllinen ja omannäköinen. Kuitenkin tässä ajassa valtaosa siitä, mitä ostamme ja omistamme, löytyy myös naapurin olohuoneesta. Se tekee yksilöllisyyden korostamisen haastavaksi. Olisiko siis aika ravistella tätä ajatusmallia? Voisimmeko ajatella, että sisustaminen on meille vain rakas ja intohimoinen  harrastus, siinä missä jalkapallo, penkkiurheilu tai kutominen toiselle? Se ei olisikaan persoonamme ilmentymä ,jolloin voisimme rauhassa nauttia naapurin blogimatosta, siinä missä omastammekin. Me ilmentäisimmekin yksilöllisyyttämme  teoillamme ja puheillamme, emme ympäröivällä materialla.

Tämä ei tietenkään yhtään vähennä hyvien ideoiden ja yksilöllisten ratkaisujen arvoa. Se vain vapauttaa meidät jakamaan loistavat ideat muiden kanssa. Emme enää jaakaan persoonaamme, vaan vain rakasta harrastustamme.

Kommentoikaa ja provosoitukaa hyvät lukijat, mitä ajatuksia aihe teissä herättää? Hölynpölyä, tiukkaa asiaa, vai jotakin siltä väliltä?

Syvällistä keskiviikkoa, 

Jenni

Blogi_yksilollisyys

 

Comments

Anna
Reply

Tuo kuva kyllä kasaa kaiken yhteen… Block, muovikoira, valkoiseksi maalattu perintösenkki, blogimatto, valkoinen puulattia. Kivan näköistä, mutta ei ehkä ihan yksilöllistä. Kaikkein yksilöllisimmät kodit ovat kyllä mielestäni niitä, joissa kodissa asuva perhe näkyy. Oli sisustus mitä vain.

Jenni

Aivan oikein bongailit. 😉 Provokatiivisesti valitsin kuviin juuri ne tuotteet, jotka vilahtelevat muissakin blogeissa usein. Tottakai kaikkien kotoa löytyy lisäksi juuri niitä omia henkilökohtaisia juttuja, myös meiltä, jotka erottavat kodin muista. Jos sitä erilaisuutta siis ylipäänsä on tarpeen korostaa.

Oletteko koskaan miettineet sitä, miksi se on niin merkittävää ja tunteita herättävää? Siis se, että kotoa täytyy löytää jotain ihan omaa ja yksilöllistä? Siksikö juuri, että kodin sisustaminen on persoonan jatke eikä harrastus? 🙂

ErMu
Reply

Jenni, oot niin ihana, palautat meidät kaikki ”erikoisuuden” tavoittelijat kepeällä suhtautumisellasi ja sarkasmillasi tukevasti takaisin maan pinnalle 🙂 Eipä tehä tosiaan näistäkään asioista liian vaikeita;)

Jenni

Taisitpa ymmärtää tämän artikkelintyngän ihan asian keskeltä 😉 Sisustaminen ja useimmiten muuten rakentaminenkin, ovat iloisia, uutta luovia asioita!(Tai sitten muistini on rakentamisen kohdalla armollisen lyhyt) Niihin tulisi mielestäni ryhtyä ja suhtautua asiaan kuuluvalla keveydellä. 🙂

Neea
Reply

Kuvittelisin, että yksilöllisyyden korostaminen sisustamisessa on ennemminkin kytköksissä muutoinkin kuumaan kotoiluun. Kun on hienoa neuloa itselle persoonalliset lapaset, kasvattaa omat yrtit, ommella lapsille uniikit koltut ja leipoa suvun perintöresepteistä, niin toki on luonnollista, että halutaan oman tarinan/kädenjäljen näkyvän myös sisustuksessa.

Toisekseen ehkä sekin vaikuttaa, että nykyisin useimmat kodit ovat talopaketeista tehtyjä tai toistensa kaltaisia kerros- ja rivitalo-osakkeita, joiden pintamateriaalit/keittiöt/yms. on valittu rakennus/remppahetkellä muodissa olevista. On sitten tarve saada asunto tuntumaan juuri omalta (muista erottuvalta) kodilta sellaisilla yksilöllisillä sisustusjutuilla, joita ei ole kaikilla. Vrt. hienoinkaan hotelli ei päihitä omaa kotia, koska siellä ei ole tuttuja tavaroita muistoineen eikä tiettyä oman kodin tunnelmaa.

Jenni

Tämä on hyvä pointti! Allekirjoitan itsekin tuon, että oma kädenjälki saa ja pitääkin sisustuksessa näkyä, vasta silloin asutaan kotona, eikä hotellissa.

Toisaalta,

Ettepä tiedäkään miten jännittäviä tarinoita pitävät minun blogilamppuni ja mattoni sisällään. 😉 Eikä niiden tarinoiden arvoa vähennä vähääkään se, että sama lamppu löytyy naapuristakin. Esineellä voi olla tarina, on esine mikä tahansa. Mutta tarinankertojia olemme kuitenkin me itse.

Ideat, tyylit ja esineet ovat jaettavissa, kopioitavissa ja matkittavissa, eikä se haittaa yhtään. Mutta Tarinat, ne ovat meidän omiamme. Ja kuulisittepa muuten, hiekallakin(luit oikein) voi olla tarina, ainakin veljeni rakennustyömaan hiekalla oli, ja hauska olikin! 🙂

Leave a comment

name*

email* (not published)

website